KUVAT URHEILUN YTIMESSÄ

Pitkään on pitänyt ja nyt sitten aloittelen, kun sopiva koulutuskeikka antaa lopulta potkun ideoiden ja ajatusten kirjaamiseen blogin muotoon...

Oman lajin suorituksen katsominen on urheilijaksi kasvamisen ytimessä. Urheilijalle muodostunut kuva oman lajin suorituksesta toimii karttana ja kompassina ja ohjaa kaikkea omaa tekemistä. Yksityiskohtainen, realistinen ja tarkka kuva ohjaa suorinta tietä kohti kestävää, taloudellista, helposti toistettavaa, siirrettävää, muokattavaa ja itsessään mielihyvää tuottavaa suoritusta. Epätarkka tai puutteellinen kuva taas johtaa harhapoluille tai kiertoteille. Urheilija ei tietenkään elä tyhjiössä vaan valmentajalla, taustoilla, kannattajilla, medialle jne. on omat näkökulmansa. Tämä ajatusten ja ideoiden vuoropuhelu on itsessään tosi kiehtovaa ja täman kakofonian keskellä urheilija muodostaa omat mielikuvat, siitä millainen on oman lajin tai pelipaikan huippusuoritus ja huippu-urheilija.

Urheilijan mielikuvaa suorituksesta vois verrata arkkitehdin piirustuksiin ja työohjeisiin taloa rakennettaessa. Ilman sähkösuunnitelmia, rakennekuvia, LVI-piirrustuksia ym. on turha lähteä työmaalle heilumaan eli harjoittelemaan. Myös musiikissa soittimilla ja äänillä leikkiminen on hauskempaa, kun on kuullut paljon musiikkia ja omaa jonkinlaisen vaistomaisen tai tiedostetun tuntuman melodioista ja muista musiikin rakenteista. Pääsääntöisesti matkiminen on tehokkaampi oppimisen tapa kuin sokkona kokeilu ja erehdys. Eli pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, vaikka huiput usein päätyvätkin yhdistelemään tuttuja elementtejä uudella ja uniikilla tavalla tai vievät olemassaolevat toimintavat aiempaa pidemmälle.

Urheilussa matkiminen tarkoittaa katsomista ja toistamista omalla liikkeellä. Musiikissa taas kuuntelemista ja rytmin tai melodian toistamista soittimella tai omalla äänellä. Lahjakas muusikko tai urheilija on hyvä matkimaan. Musiikin puolella puhutaan hyvästä sävelkorva, mutta voitaisko urheilussa puhua hyvästä liikesilmästä? Hyvää sävelkorvaa voi kehittää järjestelmällisesti opiskelemalla ja analysoimalla musiikkia tai sitten improvisoiden ja jammaillen. Opiskelu ja oppiminen voi olla monen tyylistä, mutta sen täytyy urheilussa sisältää paljon katsomista ja musiikissa paljon kuuntelemista.

Tälläinen liikkeen tarkka matkiminen on arkipäivää esim. telinevoimistelijoille ja vaikkapa balettitanssijoille, mutta itse uskon kaikki hyvät urheilijat matkivat saman tyylisesti näkemäänsä. Esimerkiksi Annika Sörenstam kertoo tarinaa, kuinka Tiger Woods tuli joskus harjoitusrangella jutulle ja kopioi muutamassa hetkessä hänen swinginsä  hämmästyttävän yksityiskohtaisesti. Golfin parissa onkin pitkät perinteet suorituksen analyysistä ja visuaalisista työkaluista. Tanssisaleillakaan ei turhaan ole seinät täynnä peilejä ja tanssisalin tyyliset peiliseinät oli myös erään omalla uralla vastaantulleen kokeneen futisfysioterapeutin vaatimus omalle rehab kuntosalilleen. Omaakin tekemistä täytyy katsoa.

Ite olen törmännyt hämmästyttävään matkimiskykyyn ja mielikuvien omaksumiseen toistuvasti lasten ja nuorten parissa ja eiköhän ilmiö ole tuttu monelle valmentajalle. Kaksi nuorta urheilijaa tekee päällisin puolin samanlaista tulosta, mutta toisella on paljon kehittyneempi tatsi omaan ja muiden tekemiseen. Myös suorituksesta löytyy usein laadullisia eroja. Tämän perusteella toiselle voi ennustaa jyrkkää ylöspäin suuntaavaa oppimiskäyrää ja toisen oppimispotentiaali tuntuu rajalliselta.Tämä perustuu erilaiseen kykyyn tunnistaa ja erotella näkemiään juttuja sekä yhdistellä niitä joustavasti omaan tekemiseen. Itse muistan kuusivuotiaan, joka pyöritti minua ja viittä ikätoveriaan lätkäkentällä. Mukana oli myös uusi jalkakikka, joka oli nähty edellisenä päivänä televisiosta. "Mä reenasin sitä pari tuntia eilen kotona ja hei, mä osaan tehdä sen myös tältä rightin puolelta..."

Omien kokemusten perusteella hyvän pelisilmän tai laajemmassa mielessä hyvän matkimiskyvyn omaava junnu on poikkuksetta  myös intohimoinen urheilun katsoja. Pallopeleissä puhutaan tietysti pelisilmästä ja pelisilmän perusidea on saman tyyppinen. Pelisilmää vois ehkä laajentaa ja kyllähän esim. yleisurheilijallakin voi olla hyvä oman lajin pelisilmä tässä laajemmassa mielessä.
  
Matkimiseen ja mielikuvien kasaamiseen liittyy muutamia kiinnostavia käytännön juttuja.Yksilölajit on telkkarista katsottaessa selvässä etulyöntiasemassa, koska urheilijan suoritus näkyy useimmiten kokonaisuudessaan. Pallopeleissä kamera seuraa palloa ja pahimmillaan niissä saadaan vain mielikuvia siitä, mitä pallo tekee. Esim. jalkapallo on tästä tv-kuvan rajallisuudesta hyvä esimerkki, sillä pelitapahtumat levittyy laajalle alueelle ja pallottoman pelaajan seuraaminen on hankalaa. Esim. koripallossa ja jääkiekossa kaikki pelaajat mahtuvat televisiokuvaan huomattavasti useammin. Pallollinen pelaaminen nousee telkkarissa helposti kohtuuttoman suureen rooliin ja vasta livenä paikan päällä päästään kunnolla seuraamaan yhden pelaajan suoritusta kokonaisuutena. Junnupelaaja, joka katsoo vähän futista tai muuta palloilua paikan päällä antaa valtavan etumatkan kilpakumppaneilleen, joka viettää aikansa kentän laidalla.