SISÄISEN JA ULKOISEN MOTIVAATION TASOT

Pelletier ym. on tehneet kiinnostavan jaottelun sisäisen ja ulkoisen motivaation tasoista. Näkökulman löysin urheilupsykan oppikirjasta (Weinberg & Gould: Foundations of Sports and Excercise Psychology), jota hyödynsin viime vuoden koulutuskeikoilla urheilun parissa. Jako ulkoiseen ja sisäiseen motivaation alkaa olla jo tuttu. Yleisesti on tiedossa, että ulkoiset motivaattorit kuten raha toimivat kannustimena heikommin kuin sisäinen innostus itse tekemiseen.

Pelletierin ym. jaottelussa kiinnostavaa oli sen yksityiskohtaisuus ja tarkkuus. Mallissa oli mainittu kahdeksan eri toimintaan sitoutumisen tasoa ja itse pidin sitä tosi toimivana. Tasot jakaantuvat siten, että alimmilla ulkoisen motivaation tasoilta päättäväisyys ja sitoutuminen omaan toimintaan on alhaista ja siirryttäessä ylemmäs sisäisen motivaation tasoille päättäväisyys ja sitoutuminen kasvavat pikku hiljaa.

Alla Pelletierin ym. motivaation kahdeksan tasoa tiivistettynä ja sen jälkeen selitettynä hiukan pidemmin.

1. Ei syytä toimintaan 
2. Toiminta, jolla tavoitellaan materiaalista palkkiota 
3. Toiminta, jolla tavoitellaan sosiaalista hyväksyntää 
4. Tekemisellä lyhyen tähtäimen hyöty itselle 
5. Tekemisellä pitkän aikavälin hyöty itselle 
6. Tekeminen antaa välitöntä mielihyvää 
7. Pitkäkestoinen luomis- tai rakennustyö antaa mielihyvää 
8. Innostuksen kohteen tutkiminen ja opiskelu 

Tässä tarkemmin ja esimerkkien kera:

Ulkoinen motivaatio (tasot 1-5) 

1.   Ensimmäinen ja alin motivaation taso on tekeminen, jolle ei ole mitään syytä. Raavimme päätämme tai potkaisemme eteen tulevaa kiveä, vailla mitään tarkoitusta. Emme ole luonnollisesti lainkaan sitoutuneet tällaiseen toimintaan. (Tiivistys: ei motivaatiota - en nauti tekemisestä)

2.   Toiseksi alin porras on toiminta, joka on välineenä johonkin ulkoiseen materiaaliseen tavoitteeseen. Yleisin esimerkki on toiminta, jota tehdään rahan tai palkkion vuoksi. (Tiivistys: ulkoinen motivaatio - minun täytyy tehdä -  en nauti tekemisestä)

3.   Tästä hiukan ylemmäs motivaation portaissa Pelletier ym. sijoittavat välineellisen toiminnan, jolla pyritään saavuttamaan muiden hyväksyntää. Tämä voi kohdistua esimerkiksi vastakkaiseen sukupuoleen tai läheisiin ihmisiin. Toiminta on jälleen väline ulkoiseen hyötyyn, mutta sosiaalinen hyväksyntä on ulkoisena palkkiona sitouttavampi kuin hyödykkeet. (ulkoinen motivaatio - minun täytyy tehdä - en nauti tekemisestä)

4.   Neljäs taso on ensimmäinen taso, jossa haluamme ja päätämme tehdä asoita itsellemme. Tekeminen ei ole meille mielekestä, mutta toiminnalla on välittömiä hyödyllisiä seurauksia. Esimerkiksi juoksulenkin jälkeen saamme paremmin nukuttua ja ruokahalu kohoaa, mutta emme pidä itse juoksemisesta. Neljäs taso on siis itselle hyödyllinen toiminta. (ulkoinen motivaatio - minä haluan tehdä - en nauti tekemisestä)

5.   Päättäväisyys ja sitoutuminen toimintaan kasvaa seuraavalla tasolla, jossa pitkäkestoisen toiminnan lopputulos on meille hyödyllinen. Monivuotiset terveelliset elämäntavat ja esim. painon pudotus saavat aikaan terveydellemme edullisen lopputuloksen. Edelleenkään emme nauti porkkanoiden syömisestä, laihduttamisesta tai liikunnasta itsestään. (ulkoinen motivaatio - minä haluan tehdä -  en nauti tekemisestä)

Sisäinen motivaatio (tasot 6-8)

6.   Kuudes motivaation taso on ensimmäinen sisäisen motivaation taso. Tällä tasolla nautimme ensimmäisen kerran itse tekemisestä. Tekeminen antaa välitöntä mielihyvää, iloa, jännitystä, riemua tai nautintoa. Kuudes taso sisältää kaikenlaisen stimulaation kuten pelaamisen jännityksen ja suorituksen onnistumisen tunteen urheilussa. Urheilun ulkopuolella tämä taso voi olla esim. soittamisen tai käsityön tekemisen antama välitön nautinto. (sisäinen motivaatio - haluan tehdä - nautin onnistuneesta tekemisestä itsestään)

7.   Voittamisen tunne tai muu välitön mielihyvä ei kuitenkaan ole korkein sisäisen stimulaation taso, vaikka usein näin luullaankin. Seuraavalla tasolla on mielihyvä, jota saadaan vaikkapa oman suorituksen rakentamisesta tai muusta omasta pitkäkestoisesta luovasta toiminnasta. Tälläistä voi urheilun ulkopuolella olla esimerkiksi oman käden työn vieminen kokonaiseksi luomukseksi tai vaikka kokonaisen musiikkikappaleen säveltäminen. Tällä motivaation tasolla saadaan sisäistä tyydytystä, vaikka jokainen yksittäinen suoritus ei päätyisi onnistumiseen. Urheilussa tälle tasolle kuuluu keskeisesti oman suorituksen ja uran rakentaminen. (sisäinen motivaatio - haluan tehdä - nautin tekemisestä, vaikka en aina onnistuisi)

8.   Pelletierin ym. mukaan korkein motivaation taso on oman innostuksen kohteen tutkiminen itsessään. He näkevät tietämyksen ja osaamisen keräämisen itsessään sitouttavan toimintaan vahvimmin ja antavan toimintaa suurimman mahdollisen määrän päättäväisyyttä ja sitoutumista. Tähän sisältyy oman tekemisen lisäksi nauttiminen muiden tekemisestä oman innostuksen tai kiinnostuksen parissa. (sisäinen motivaatio - haluan tehdä - nautin tekemisestä lähes aina- nautin muiden tekemisestä ja sen katsomisesta)

Itse olen nähnyt tämän käytännössä vahvasti huippu-urheilussa. Erityisesti olen nähnyt viimeisen kolmen sisäisen motivaation portaiden eron pitkäkestoisessa sitoutumisessa omaan tekemiseen ja urheilu-uran viemisessä aivan piikkiin asti. Lyhyt kestoinen, välitön mielihyvä ja esim. voittamisen fiilis  on vahvoja motivaattoreita. Ne voi viedä pitkälle, mutta oman kokemuksen mukaan aivan huipulle menevät ne, jotka ovat olleet aikaisessa vaiheessa valmiita opiskelemaan omaa ja muiden suoritusta sekä lajia ylipäätään. Näillä lajin opiskeluun suuntautuneilla pelikavereilla on ollut myös kaikkein tasaisin, rauhallisin ja päättäväisin suhtautuminen omaan tekemiseen. Onnistumisen tai voittamisen välitön mielihyvä on rauhattomampi motivaattori. Ulkoisilla motivaattoreilla aikaisessa vaiheessa liikkuvilla ennuste taas on selkeästi heikompi.

Ihannetilanne on luonnollisesti kuitenkin se, että valittu tekeminen antaa motivaatiota kaikilla em. tasoilla.

Tähän ihannetilanteeseen kannattaa pyrkiä ja motivaation tasojen keskinäisiä ristiriitoja kannattaa tarkastella urheilijan uraa kehitettäessä. Itse tekeminen voi olla mukavaa, mutta sille ei voi uhrata ylettömästi aikaa, jollei siitä saa taloudellista hyötyä tai jos sen ylläpitäminen maksaa ylettömästi. Urheileminen voi olla jännittävää ja riemukasta, mutta kannattaa olla hereillä, jos se jostain syystä aiheuttaa jatkuvasti fyysistä kipua, vammoja tai loukkaantumisia. Ristiriitoja voi olla monenlaisia. 

Optimiolosuhteissa oleva, tasapainoisesti omaan urheiluun suhtautuva huippu-urheilija saattaa päästä nauttimaan tilanteesta, jossa urheilemisesta saadaan:

• taloudellista hyötyä, 
• sosiaalista arvostusta, 
• lyhyen ja pitkän aikavälin terveys- ym. hyötyjä, 
• välitöntä mielihyvää, 
• tyydytystä oman suorituksen rakentamisesta 
• sekä muiden suoritusten ja oman lajin opiskelun riemua.

Tähän kannattaa varmastikin pyrkiä.

  

Taistelijat, insinöörit ja virtuoosit urheilussa

Otsikossa mainittu jako taistelijaan, insinöörin ja virtuoosiin on selkeästi velkaa Kirsi Hämäläisen urheilun näkökulmien jaottelulle. Omalla uralla olin törmännyt erilaisiin pelikavereihin ja erityisesti valmentajiin, joista olin aikaisessa vaihessa tunnistanut määrätynlaiset taistelijan ja insinöörin lähestymistavat. Taistelijan tekemisessä on paljon piirteitä Hämäläisen määrittelemien "työn" ja "menestyksen" lähestymistavoista. Insinööri sen sijaan on enemmän omiin kokemuksiini perustuva lähestymistapa ja sitä ei oikein löydy Hämäläisen jaottelusta. Hämäläisen virtuoosi- lähestymistapa oli itselleni vieraampi, mutta se täydensi omiin kokemuksiin perustuvaa kahtiajakoa hienosti. Itse sain sitä kautta kasaan otsikon jaon kolmeen. Hämäläisen jaottelu löytyy täältä.


Omissa valmentajissani oli sekä taistelijoita että insinöörejä. Isoimpana erona taistelijavalmentajien ja insinöörivalmentajien välillä koin jaon tunnejohtajiin ja asiajohtajiin. Taistelija on tunnejohtaja, joka pyrkii innostamaan, nostamaan vireystilaa ja motivoimaan. Insinööri on asiajohtaja, joka keskittyy suoritukseen, sen konkreettisten osa-alueiden kehittämiseen  ja pelin opiskeluun. 


Virtuoosivalmentaja ei ole ammattilaismaailmasta niin tuttu ja onkin ehkä enemmän nuorten valmentaja. Keskeistä on miellyttävä ilmapiiri ja teknisen osaamisen kehittäminen. Virtuoosi lähestyy urheilua myös nautinnon, luovuuden ja estetiikan kautta. Tätä jaottelua voisi ehkä karkeasti havainnollistaa futiksessa eri maiden futiskulttuurin kautta. 


Englantilaisen futiksen machoilu ja äärimmilleen viety suoraviivainen lähestymistapa edustaa tietysti taistelua, saksalainen pelin opiskelu ja taktiikan hionta on insinööriyttä puhtaimmillaan ja esim. brasilian jalkapallo muutamia vuosikymmeniä sitten olisi ehkä lähinnä virtuoositeettiin perustuvaa lähestymistapaa. 


Nykypäivänä menestystä tulee alalla kuin alalla vain kaikki eri näkökulmat maksimoimalla ja samalla säilyttämälä niiden välinen tasapaino. Työmoraali, voitontahto ja asenne tulee olla tapissa, kuten myös taktinen osaaminen ja suorituksen analyysi. Virtuoositeetin osa-alueelta nouseva tekninen taituruus, luovuus ja tekemisen itsensä antama mielihyvä on luonnollisesti myös yhtä tärkeää. Lajista ja kulttuurista riippuen näiden osa-alueiden keskinäisessä painotuksessa on paljon eroja, mutta jaottelu antaa kiinnostavat lähtökohdat urheilusuorituksen kehittämiselle. Olisi kiinnostavaa kuulla alan ihmisiltä löytyykö esim. kestävyyslajeista virtuoosimaisia piirteitä vai ovatko nämä lajit niin vahvasti taistelua kuin ulkopuolisesta vaikuttaa?


Aiemmassa yhteydessä olen kerännyt alla olevan sanalistan kuvaamaan näitä kolmea näkökulmaa. Sen useita kohtia Kirsi Hämäläisen näkökulmat ovat terävöittäneet merkittävästi. Tästä kiitokset!

Taistelija

·       tsemppi, asenne, työmoraali, voitontahto, sisu

·       intensiteetti, tempo, vauhti,

·       tunteet

·       tiivis pukukoppi ja yhtenäisyys

·       fyysinen kunto ja harjoittelu korostuu

·       tavoitteena olla parempi kuin muut --> kilpailuvietti --> joukkueen sisäinen kilpailu

·       tulos korostuu

·       brittifutis

·       NHL -lätkä

·       nuori pelaaja tai nuori valmentaja

·       altavastaaja, haastaja

·       peli tai urheilu on yksinkertaista: se joka haluaa eniten voittaa

·       vastustajasta ei väliä lähdetään pelaamaan omaa peliä

·       yksinkertaiset mustavalkoiset mittarit suoritukselle (voitto tai tappio)

·       peli on taistelua

Insinööri

·       pelitapa, pelikuri

·       joukkueen yhteispeli

·       analyysi, pelin opiskelu

·       tehtävät, roolit, valinnat ja päätöksenteko kentällä korostuu

·       järki, älykäs pelaaja

·       laatu

·       taktinen harjoittelu

·       vastustajan, olosuhteiden ym. scouttauksen ja tiedon suuri merkitys

·       suoritus korostuu (tulos on seurausta kaikista yksityiskohdista)

·       tavoitteena optimaalinen suoritus suhteessa vastustajaan ja olosuhteisiin

·       rauhallisuus, taloudellisuus, ennakoitavuus

·       saksalainen futis

·       kokenut pelaaja tai kokenut valmentaja

·       ennakkosuosikki, hallitseva mestari

·       puolustuspeli korostuu

·       peli on kompeleksi kokonaisuus, jota täytyy opiskella --> peli on shakkia

·       yksityiskohtaiset ja monipuoliset näkökulmat ja ”mittarit” suoritukselle

Virtuoosi

·       taito, tekninen taituruus

·       nautinto ja nautiskelu, estetiikka

·       kaunista peliä

·       yksilön osaaminen,

·       luovuus, ilo, vapaus, intuitio

·       tekninen harjoittelu, kikat

·       tavoitteena täydellinen suoritus

·       intohimo

·       brassifutis

·       nuorehko pelaaja

·       supertalentti ja –lahjakkuus

·       hyökkäyspeli korostuu

·       Tsekki lätkä

·       jos olemme taitavampia voitamme --> peli ratkeaa yksilösuorituksiin

·       peli on taidetta, jota ei voi kunnolla mitata tai sanoin kuvata

TAVOITE: Kaikki kolme hanskassa ja tasapainossa

• Koko paketti eli "complete player" tai "complete team"

• Riittävä tasapaino osa-aluiden välillä on erittäin tärkeää

• Kyky tietoisesti valita, painottaa ja vaihtaa lennosta lähestymistapaa lennosta tilanteiden mukaan on aivan huippujen merkki

Kaikkien kolmen osa-alueen tasapaino ja tietoinen painottaminen eri tilanteissa vaatii ainakin itsetuntemusta, kokemusta, lajin opiskelua ja hyvää valmennusta. Itsetuntemusta on tunnistaa, mikä tapa on itselle ja omalle persoonalle ominaisin. Muut tavat ja/tai tasapaino täytyy tarvittaessa opettelemalla opetella. 

 Valintatilanteita, joissa lähestymistavan painottaminen voi tulla vastaan

·       eri harjoittelutilanteissa ja harjoitteissa

·       kauden eri vaiheessa (runkosarja vs. playoff.

·       eri joukkueissa

·       eri valmentajin kanssa

·       maassa ja futiskulttuurissa, jossa pelataan

·       valmistautumisessa juuri näihin olosuhteisiin tai tähän peliin,

·       mitä tarvitaan tässä pelitilanteessa (pelaanko jonkun tilanteen esim. harkiten vai aggressiivisesti),

·       ottelun purkamisessa, analyysissä ja palautteessa

·       kyky lukea tilanteita ja vaihtaa lennosta jopa ottelun sisällä,

·       kyky muuttaa omaa tyyliä iän myötä, kokemuksen lisääntyessä, kropan muuttuessa ja uran edetessä

·       joukkue tai urheilija, joka kykenee ”rytmin muutokseen” on vaikea vastustaja

·       pelaaja joka kykenee vaihtamaan on sopeutuva pelaaja, joka voi viedä suorituksensa monenlaisiin vaihtuviin ympäristöihin ja tilanteisiin

 Yksipuoleisuus luo ongelmia ja epätasapainoisen lähestymistavan, jossa on selkeitä heikkouksia ja jota vastaan on helppo pelata tai kilpailla.

Tietoisien lähestymistapojen valintojen kautta päästään tilanteeseen, jossa itse ollaan puikoissa eikä heittelehditä pelin tai uran vaihtuvien tilanteiden vietävänä. Valinnat eivät välttämättä osu aina oikeaan, mutta päättäväinen oma strategia ja suunnitelma on itsessään mielekästä ja useimmin tuloksellista.