Kirjoitin 2009 Jalkapallon pelaajayhdistyksen Players -lehteen kolme artikkelia maalivahtipelin tarkastelusta ja kehittämisestä. Tässä artikkeleista ensimmäinen.
Lähtökohtana pelin katsominen
Jalkapallo-ottelua voi katsoa monella eri tavalla. Ensikertalainenkin katsomossa ymmärtää voittamisen kiehtovuuden, mutta harjaantunut silmä tavoittaa kentällä nautittavia hienouksia silloinkin, kun kentän tapahtumat vaikuttavat päällisin puolin tylsiltä. Myös jalkapallon kohdalla kauneus on mitä suurimmassa määrin katsojan silmässä.
Katsojan silmän lisäksi myös nuoren pelaajan ja nuoren valmentajan silmä vaatii harjaantumista. Itsekkin olisin mieluusti pelannut omalla urallani enemmän, mutta päädyin katsomaan peliä sivusta suhteellisen paljon penkkikomennusten ja loukkaantumisten ansiosta. Urani loppupuolelle eteeni tuli Heartsissa erityisen pitkä penkkikomennus Craig Gordonin (tällä hetkellä Sunderland) lyödessä itsensä kerta heitolla läpi kansainväliselle huipulle. Tuolloin vasta 19- vuotiaan Craigyn taloudellisen eleetön tekniikka ja kokonaisuutena vaivaton suoritus alkoi vaatia lähempää tarkastelua.
Iän myötä malttia oman suorituksen purkamiseen oli alkanut hieman kertyä, joten tällä kertaa onnistuin ottamaan vastaan tarjotun mahdollisuuden oman silmäni harjaannuttamiseen. Penkkikomennus tuntui loputtoman pitkältä ja karheiden penkkien jäljiltä tikkuja tuntuu välillä vieläkin löytyvän takalistosta. Tavallaan olen silti kiitollinen tuosta jaksosta urallani. Silmäni avautuivat maalivahtipelaamisen hienouksille entistä syvemmin. Kun lisäksi joukkuepelaamisen kiemuroita avattiin analyyttisen valmennusjohdon videopalavereissa parikin kertaa viikossa, voi jälkikäteen sanoa, että oma näkökulmani peliin muuttui kerta heitolla.
Suorituksista omaksuttu kuva oppimisen taustalla
Pelistä omaksuttu kuva on aivan keskeinen lähtökohta oman suorituksen muodostumiselle. Omaksumamme yksityiskohtainen ja laadukas kuva pelistä ja suorituksista tarjoaa meille lähes rajattomat mahdollisuudet kehittää itseämme pelaajana tai valmentajana. Toisaalta epämääräinen ja jäsentymätön mielikuva voi rajoittaa tätä kehitystä tai jopa pysäyttää sen alkutekijöihinsä. Harjoitteluinnon lisäksi nuori pelaaja ja valmentaja tarvitsevat myös intoa pelin katsomiseen ja opiskeluun.
Ottelusta omaksutun kuvan muodostuminen onkin sitten jo monimutkaisempi juttu eikä se muodostu vain katsomalla jalkapalloa. Kuvaa pelistä muokkaavat myös media, kommentaattorit, valmentajat, isät, äidit, sisarukset, pelikaverit ja jopa videopelit. Sanalla sanoen sitä on muodostamassa koko ympäröivä kulttuuri. Tämän sain itse huomata kun oma esikoinen kavereineen ihmettelivät aidosti hämmästyneenä pleikkarista tuttujen saksipotkujen puutetta televisio-ottelussa. Ympärillämme olevat ideat ja ajatukset pelistä luovat meille yhteisen tavan jäsentää ottelua ja keskustella näkemästämme.
Opimme monin eri tavoin ja nykyisenä kasvatustieteen opiskelijana erilaiset oppimisprosessit luonnollisesti kiinnostavat itseäni kovasti. Yritys ja erehdyskin voi olla toimiva tapa, mutta matkiminen on usein taloudellisempaa. Varsinkaan alkuvaiheessa pyörää ei kannata keksiä uudelleen, vaikka tavoitteena onkin aikanaan luoda omannäköinen versio vastaan tulleista erityyppisistä huippusuorituksista. Laadukas matkiminen tulee mahdolliseksi vain tuhansien ja tuhansien tuntien katsomisen kautta.
Pelaaja ja valmentaja katsovat peliä eri tavoin ja käyttävät mallisuoritusta eri tarkoituksiin. Valmentajalle on tärkeää osata ainakin jossain määrin analyyttisesti jäsennellä ja vertailla erilaisia suorituksia sekä kommunikoida näkemäänsä sanallisesti. Tämä auttaa valmentajaa suorituksen arvioinnissa, palautteen antamisessa ja suorituksen kehittämisessä kokonaisuudessaan. Nuorelta pelaajalta taas ei voi vielä vaatia oman suorituksen jäsentämistä, vaikka se onkin tavoitteena iän karttuessa. Lapsille ja nuorille pelin katsominen on yhtä keskeistä, mutta heille peli toimii intuitiivisen matkimisen kohteena.
Tuttu mainoslause kehuu futiksen olevan parasta paikan päällä. Tämä pitää paikkansa, sillä vain livenä voimme seurata oman pelipaikan pelaajan suoritusta myös pallottomana. Selkeä kuva ja jäsennys juuri oman pelipaikan huippusuorituksista auttaa harjoittelemaan taitoja, joita juuri minä tarvitsen ottelun aikana. Tarvittavat taidot vaihtelevat suuresti pelipaikasta riippuen ja kaikkia kevätjuhlaliikkeitä ei tarvitse osata.
Katsomalla toisten suoritusta opimme aktiivisesti neurologisella tasolla. Viime aikaiset tutkimukset osoittavat, että katsoessamme toisten toimintaa aivoissamme aktivoituvat ja vahvistuvat täsmälleen samat alueet ja hermoradat kuin oman toimintamme aikana. Aivojen kannalta pelin katsominen on lähes yhtä tehokasta harjoittelua kuin oma suorituksemme.
Oma näppituntuma pelivuosiltani onkin, että korkeimalle yltäneet pelaajat ja valmentajat olivat useimmiten myös innokkaita ja varsinkin tehokkaita jalkapallon katselijoita. Craig Gordon oli tästä malliesimerkki. Craigyn isä oli ex-maalivahti ja hänen avustuksellaan kotiläksyt oli tehty huolella. Osana kotiläksyä oli ollut luonnollisesti Niemen Antin huippusuoritusten seuraaminen Antin Edinburghin vuosina. Craigyn tyylissä onkin nähtävissä suhteellisen paljon Anttia vaikka monella tavoin he ovatkin hyvin erilaisia maalivahteja.
Ottelun tuntemus erityisen tärkeää myös nuorten harrastustoiminnassa
Ammattilaisen kohdalla harjoittelu periaatteessa tähtää vain ja ainoastaan otteluun ja sen lopputulokseen. Nuorten harrastustoiminnassa sitä vastoin harjoittelulla on sellaisenaan paljon arvoa. Otteluanalyysi on keskeinen työkalu ammattimaisessa lähestymistavassa, mutta väitän, että ottelutapahtumien tuntemuksella on jopa suurempi merkitys nimenomaan nuorten harrastustoiminnassa.
Ilman yksityiskohtaista mielikuvaa pelissä vaadittavista taidoista on seurauksena helposti yksiulotteinen voittamisen ja intensiteetin kautta pelaaminen ja valmentaminen. Usein tähän yhdistyy numeroita painottava lähestymistapa, joka saattaa johtaa esim. pallon hallinnan, syöttöprosentin, rasvaprosentin, sekuntien, senttien tai punttisalilla nostettujen kilojen monotoniseen tarkasteluun. Numerot eivät riittävästi kuvaa yksilön tai joukkueen suorituksen monimuotoisuutta eikä ottelussa vastaan tulevia haasteita.
Ottelun laadukas analysointi ja yksityiskohtaiset tavat jäsentää peliä ovat ammattiurheilun lisäksi keskeisiä erityisesti kun pyritään tekemään nuorten harrastustoiminnasta mielekästä. Menestys tulee ja menee, mutta taitojen oppiminen ja oman sekä joukkueen suorituksen tuunaaminen on nastaa iästä ja tasosta riippumatta. Kirvelevällä tappion hetkellä nuorten maajoukkuessa Jyrki Heliskoski esitti omaan osuvaan tyyliinsä version samasta ajatuksesta: ”Sekä voittamisella että häviämisellä on yhtäläinen kyky viedä ajatukset pois itse työn tekemisestä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti