Mielikuvia maalivahdin tehtävistä ottelussa
Players lehden toimituksessa oli tehty tiukka linjanveto ja edelliseen artikkeliini oli lisätty ”Teuvo opastaa”- varoitusmerkintä. Ikävä kyllä mitään huumoripläjäystä ei nytkään ole tiedossa. Opastavasta sävystä voisin siirtää ainakin hivenen vastuuta myös artikkelien suuntaviivoista vastaavan Juholan Markuksen suuntaan. Sisälläni asuva humoristi jätetään nytkin odottamaan vuoroaan.
Tässä artikkelissa tarkoituksenani olisi pohtia hiukan maalivahtipelaamisen kiemuroita ja peruslähtökohdaksi nousee taas ottelu ja tällä kertaa maalivahdin toiminta siinä. Päällisin puolin taitavan maalivahdin määritteleminen vaikuttaa kovin simppeliltä, sillä perinteisen näkökulman mukaan paras maalivahti on se, joka ei päästä yhtään palloa selkänsä taakse. Tässä lähtökohdassa on kuitenkin pulmia taidon oppimisen tai opettamisen näkökulmasta, sillä epämääräisen negaation kautta se kertoo meille ainoastaan, mitä maalivahti ei saa tehdä ja minne pallo ei saa päätyä. Tilanne olisi sama, jos koripalloilijalle annettaisiin ohjeeksi, että pallo ei saa mennä ohi korista.
Jäsentämällä maalivahdin suoritusta ottelussa positiivisemmin ja tarkemmin saadaan huomattavasti paremmat lähtökohdat maalivahdin taitojen kehittämiselle. Taitava maalivahti on siis sellainen, joka suorittaa laadukkaasti ja tasaisesti kaikki ottelussa vastaan tulevat tehtävät. Itse olen löytänyt ottelusta ainakin seuraavanlaisia maalivahdin tehtäviä tai suorituksen vaiheita:
- Valmius läpisyöttöön
- Valmius keskitykseen
- Valmius torjuntaan
- Keskitysten, syöttöjen, irtopallojen ym. katkot ja päätöksenteko näihin
- Peittäminen ja 1v1 pelaaminen
- Torjunnat
- Ohjaaminen ja kommunikaatio
- Avaukset ja jaloilla pelaaminen
- Pelattavaksi hakeutuminen
- Erikoistilanteet
- Lepo
Suorituksen pilkkominen pienempiin osiin on tyypillinen tapa tarkastella ja kehittää monenlaista osaamista. Oman jäsennykseni taustalla on ollut pyrkimys aktivoida valmentajia sekä pelaajia muodostamaan oma käsityksensä maalivahdin tehtävistä aiempaa monipuolisemmin ja herättää aiheesta keskustelua. Maalivahti tekee ottelussa valtavan paljon muutakin kuin vain torjuu ja avaa palloja. Esittämäni tyyppisellä suorituksen jäsennyksellä voi katsoa olevan esimerkiksi seuraavanlaisia vahvuuksia:
- Maalivahdin pelistä muodostuu ehjä kokonaisuus, jossa suoritetaan laadukkaasti jotakin em. tehtävistä ottelun jokaiselle hetkellä. Tätä kautta saadaan muodostettua peliin jatkuvuutta ja mielekästä flow-tunnetta, jossa ajatukset ovat täysin tässä hetkessä ja kyseisessä tehtävässä eivätkä ne karkaa esimerkiksi katsomossa olevaan tyttöystävään, edelliseen/seuraavaan torjuntaan tai ottelun lopputulokseen.
- Tehtävien vaihtumisen konkretisointi ja pelin kulun kuvaukset auttavat jäsentämään ottelun tapahtumia ja kehittämään nuoren pelaajan pelikäsitystä. Ottelun vaiheiden ja maalivahdin tehtävien järjestykselle löytyy säännönmukaisuutta ja opitaan tunnistamaan pelin toistuvia tapahtumaketjuja.
- Purkamalla suoritus palasiksi voidaan maalivahdille suunnitella henkilökohtaisesti toimivia, yksityiskohtaisia strategioita ja toimintatapoja ottelun eri vaiheisiin.
- Vaikka maalivahti ei olisi tehnyt ottelussa yhtään torjuntaa, voidaan jäsennyksen avulla aina arvioida ja antaa laadukasta palautetta suorituksen muista osa-alueista. Näin päästään mustavalkoisesta maalitilanteiden kautta lähestymisestä kokonaisvaltaisempaan suorituksen tarkasteluun ja palautteen antoon. Palaute ja itsearvio voidaan myös tehdä samoina toistuvien teemojen kautta.
- Suorituksen jäsennys ja tuntemus antavat pelinomaisia ideoita taktiikan, tekniikan ja fysiikan harjoitteluun ja suuntavat niitä erityisesti oman tai valmennettavan suorituksen kannalta keskeisille osa-alueille.
- Organisaatioiden tasolla päästään suorituksen syvällisen ymmärtämisen kautta luomaan maalivahdin toimintaa edistäviä pelejä, leikkejä, harjoitteita ja harjoitteluympäristöjä eri-ikäisille ja -tasoisille maalivahdeille.
- Valmiuden tarkastelulle ja korostamiselle on monia mielenkiintoisia perusteluja, joista enemmän seuraavassa artikkelissa. Perusajatuksena se, että maalivahdin laadukas valmius on eri asia kuin passiivinen ”odottelu”. Valmiuden laatua tulee tarkastella ja kehittää.
- Suorittaako maalivahti kyseisellä hetkellä oikeaa tehtävää? Jäsentelyn kautta löydetään kullekkin pelin vaiheelle oikeat tehtävät. Onko nyt esimerkiksi oikea aika ohjata omaa hyökkäystä vai tulisiko sen sijaan valmistautua jo mahdolliseen läpisyöttöön? jne...
- Suoraviivaisen voittamisen, häviämisen tai päästettyjen maalien tarkastelu on pitemmän päälle kovin yksiulotteista ja tylsää. Pelin jakaminen pieniin osiin auttaa muovaamaan entistä mielekkäämpää ja laadukkaampaa kuvaa jalkapallo-ottelusta. Sen kautta opimme nauttimaan maalivahtipelaamisen ja pelin pienimmistäkin hienouksista.
- Purkamalla suoritus palasiksi saadaan yksityiskohtainen kuva omasta suorituksesta ja tavoitteesta eli huippusuorituksesta, johon pyritään. Suorituksen tuntemus toimii siis karttana, jonka avulla suunnistetaan omalta lähtötasolta kohti huippusuoritusta.
Maalivahtipelaamisen tarkan jäsentämisen ja yksittäisten osa-alueiden analyyttisen tarkastelun ylivoimaisesti suurin heikkous on sen potentiaalinen jäykkyys ja teoreettisuus työkaluna. Tästä syystä korostaisinkin tarvetta muodostaa itselle sopiva oma jäsennys tai näkökulma, joka kuvaa omaa suhdetta pelaamiseen tai valmentamiseen. Olen tietysti kovin tietoinen oman näkökulmani teoreettisuudesta, mutta mihinkäs kissa raidoistaan pääsee. Aikoinaan jo Puolustusvoimien Urheilukoulussa jalkapalloilijoiden valmentaja Pentti Musakka lätkäisi minulle filosofi- lempinimen. Varoitusmerkintää kaivattiin siis jo silloin, ja eiköhän tämänkin artikkelin varoitusmerkintänä voisi yhtä hyvin olla vaikka ”Teuvo filosofoi”.
Toinen tämän tyyppisen jäsentelyn heikkous on sen sanallinen muoto, joka tavoittaa pelin tapahtumat kovin rajallisesti. Sanallinen muoto ei ole kuin hivenen numeroita tarkempi tapa ilmaista kentän tapahtumia. Sanallisen ilmaisun rajallisuudesta on mielenkiintoista tutkimustietoa esimerkiksi kasvojen tunnistamisprosessin osalta. Ihmisellä on hämmästyttävä kyky tunnistaa, erotella ja muistaa suunnattomalla nopeudella valtava määrä ihmiskasvoja niiden mittasuhteiden ja piirteiden perusteella. Tieteellisissä tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että tämä erottelukyky saattaa häiriintyä, jos tunnistettavia kasvoja pyritään prosessin aikana kuvailemaan sanallisesti. Sanallisen kuvauksen kautta tunnistusprosessi siirtyy aivojen kielelliselle alueelle, joka on huomattavasti hitaampi ja kömpelömpi, eikä tunnistus enää onnistukkaan yhtä tarkasti ja nopeasti.
Jalkapalloon tällä on potentiaalisesti mielenkiintoisia yhtymäkohtia. Tutkimuksissa on todettu, että ainakin shakin suurmestari Susan Polgar käyttää tätä äärimmäisen nopeaa ja tehokasta kasvojen tunnistusaluetta myös shakkilaudalla toistuvien tilanteiden tunnistamiseen. Maalaisjärjellä ajateltuna jalkapallon kaltaisessa nopeassa pelissä tämän tyyppisten ”pattern recignition”- taitojen kehittyminen on äärimmäisen tärkeätä. Itse uskoisin, että huippu-urheilijoiden aivoista opitaan aikanaan tunnistamaan aivan vastaavanlaisia äärimmäisen kehittyneitä ”toistuvien mallien ja kuvioiden tunnistusprosesseja”, jotka eivät toimi aivojen sanallisella tasolla.
Seurauksena edellisestä ajatuksesta on tietysti se, että sanalliset jäsennykset näyttäytyvät kömpelöinä ja niiden toimivuus tässä yhteydessä täytyy asettaa ainakin osittain kyseenalaiseksi. Parhaiten toimiva virike ja opetusmateriaali nuorelle pelaajalle onkin elävä tilanne tai ainakin liikkuva kuva. Tämän pohjalta oman videomateriaalin kerääminen alkaa olla jo hyvällä mallilla ja olen saanut kasaan maalivahtipelaamisen eri osa-alueista ja perustehtävistä mukavan määrän videoclippejä, joissa tulee esiin erilaisia tyylejä, pelitapoja ja strategioita. Ensimmäiset käytännön kokeilut videon käytöstä maalivahtipelaamisen osa-alueiden jäsennyksessä ovat junnujen kanssa takana, ja aika näyttää minkälaiseksi tämän tyyppinen videotyökalu voisi rajallisilla resursseilla muodostua ja onko sen käyttö alkuunkaan mielekästä.
Missä määrin tälläisillä työkaluilla voitaisiin tehostaa maalivahdin taitojen oppimista tai opettamista? Kuinka avointa ottelun katsominen ja omaksuminen tulisi pelaajalle olla tai kuinka aktiivisesti sitä tulisi ohjata valmiilla jäsennyksillä? Oma pelaaminen ja matsien katsominen kokonaisvaltaisen ja aktiivisen futiskulttuurin ympäröimänä lienevät kuitenkin edelleen ne kaikkein tehokkaimmat menetelmät kehittää myös maalivahtipelaamisen tuntemusta. Tälläiseen kokonaisvaltaiseen kulttuurin ja yhteisöllisyyden kehittämiseen tuleekin pyrkiä kaikin keinoin, ja toivottavasti omat näkökulmatkin voisivat omalta osaltaan olla tätä tavoitetta edistämässä ainakin tamperelaisen maalivahtikulttuurin tasolla.
Em. kaltaisten menetelmien tai jäsennyksien tavoitteena on luonnollisesti tukea juuri aivojen salamannopeiden tunnistus- ja päätöksentekoprosessien kehittymistä eikä tuottaa onttoa retoriikkaa tai jäsennysten mekaanista toistoa. Uskoisin, että avaintekijäksi nousee se, kykeneekö luodut oppimisen olosuhteet sekä tarjotut näkökulmat aidosti inspiroimaan pelaajaa tai valmentajaa. Päinvastainenkin lopputulos on mahdollinen, jos tarjolla on valmiiksi pureskeltuja ideoita tai rajoittavia ja ahtaita näkökulmia. Keskeistä on, että jokainen innostuu luomaan oman, itseään inspiroivan näkökulman jalkapallon eri osa-alueista, sillä vain rakentamalla oman näkökulmansa voi taata itselleen hanskan lailla sopivan lopputuloksen. Oppimisen ohjaajan rooliksi nousee tämän hanskan räätälöinti yhdessä oppijan kanssa hänen jatkuvasti muuttuvia tarpeitaan mukaillen.
Työn iloa futismielikuvien luontiin ja niiden jalkauttamiseen laadukkaampana valmistautumisena ja suorituksena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti