Attribuutio on selitys sille, miksi joku asia tapahtuu. Nämä selitykset ovat meille ihmisille ominaisia ja annamme helposti selityksiä sattumanvaraisillekin tapahtumille, joilla ei ole keskinäistä yhteyttä. Nobelisti Daniel Kahnemanin mukaan meidän on hyvin vaikea hyväksyä luonnossa ja elämässä ilmenevää sattumanvaraisuutta ja rakennamme innokkaasti syy-seuraus suhteita, selityksiä ja ennen kaikkea tarinoita.
Voittamisen ja häviämisen selitysmalleilla on suuri merkitys urheilussa, sillä kehitämme niitä asioita, jotka näemme olevan menestyksen takana. Jos voiton keskeisenä selitysmallina on esim. voitonnälkä ja asenne, niin tämä väistämättä ohjaa meidän valmentamista tai urheilemistamme juuri näiden kehittämiseen ja jättää mahdollisesti toisia asioita sivummalle.
Attribuutioita on jaoteltu monin eri tavoin. Yksi malli on Weinerin jaottelu saavutuksien attribuutioille. Tämän mallin mukaan selitykset saavutuksille voivat olla:
- sisäisiä vs. ulkoisia
- pysyviä vs. vaihtuvia
- kontrolloitavia vs. kontrolloimattomattomia
Esimerkiksi fyysiset ominaisuudet tai lajikohtainen taito ovat sisäisiä, pysyviä ja kontrolloitavia selityksiä. Tunnetila ja intensiteetti ovat myös sisäisiä ja kontrolloitavia, mutta eivät ole pysyviä vaan päinvastoin hyvinkin taipuvaisia vaihtelulle. Ulkoisia tekijöitä löytyy esimerkiksi säästä, varusteista, olosuhteista ja tuomareista. Nämä voivat sitten olla joko vaihtuvia ja kontrolloitavia. Suksien voiteluun voi nopeasti vaikuttaa, mutta jos ajaa esim. heikossa F1-tallissa, niin täytyy ainakin hetken aikaa odottaa välineiden parantumista. Joukkuelajeissa esim. valmentaja, joukkuetoverit, joukkueen pelitapa tai jopa liiga, jossa pelataan, ovat yksilön oman onnistumisen näkökulmasta ulkoisia tekijöitä.
Edellä mainitun jaottelun valossa on aina yhtä mielenkiintoista kuunnella voiton ja tappion jälkeisiä haastatteluja ja sitä, minkälaisia selityksiä urheilijat ja valmentajat antavat suoritustensa jälkeen. Haluttiinko voittoa enemmän, oltiinko vahvempia, pelattiinko viisaasti, miten valmistautuminen oli mennyt? Vai oliko tuomari tai olosuhteet epäotollisia vai pettikö tekniikka tai varusteet? Urheilussa marginaalit on pieniä ja vaikutukset dramaattisia, kuten esim. 2000 Sydneyssä Sievisen uimalasien kohdalla.
Selitykset eivät aina tietänkään ole tyhjentäviä tai edes osuvia eikä ne ole välttämättä edes tarkoitettu sellaisiksi varsinkaan julkisesti annettuna. Selityksien tehtävänä voi olla aivan jotain muuta kuin tilanteen tarkka kuvaaminen ja ne ovat keskeinen mekanismi, jolla esim. suojaamme itseämme, minäkuvaamme tai valittuja ideologioitamme. Voi olla, että olemme esim. päättäneet, että voiton selitys on joka kerta tilanteesta riippumatta voiton tahto tai sen puute.
Pinnalliset selitykset kertovat heikoista mielikuvista omasta lajista ja suorituksesta. Syvällistä oman suorituksen ja lajin tuntemusta sisältävää analyysia ja selityksistä on aina kiinnostava kuunnella. Syvällisten mielikuvien ja selitysmallien kautta suorituksen kehittäminen mahdollistuu ja yllätysten määrä vähenee. Tapahtumien kulusta ja lopputuloksesta tulee ennakoitavaa.
Edellä mainitun jaottelun valossa on aina yhtä mielenkiintoista kuunnella voiton ja tappion jälkeisiä haastatteluja ja sitä, minkälaisia selityksiä urheilijat ja valmentajat antavat suoritustensa jälkeen. Haluttiinko voittoa enemmän, oltiinko vahvempia, pelattiinko viisaasti, miten valmistautuminen oli mennyt? Vai oliko tuomari tai olosuhteet epäotollisia vai pettikö tekniikka tai varusteet? Urheilussa marginaalit on pieniä ja vaikutukset dramaattisia, kuten esim. 2000 Sydneyssä Sievisen uimalasien kohdalla.
Selitykset eivät aina tietänkään ole tyhjentäviä tai edes osuvia eikä ne ole välttämättä edes tarkoitettu sellaisiksi varsinkaan julkisesti annettuna. Selityksien tehtävänä voi olla aivan jotain muuta kuin tilanteen tarkka kuvaaminen ja ne ovat keskeinen mekanismi, jolla esim. suojaamme itseämme, minäkuvaamme tai valittuja ideologioitamme. Voi olla, että olemme esim. päättäneet, että voiton selitys on joka kerta tilanteesta riippumatta voiton tahto tai sen puute.
Pinnalliset selitykset kertovat heikoista mielikuvista omasta lajista ja suorituksesta. Syvällistä oman suorituksen ja lajin tuntemusta sisältävää analyysia ja selityksistä on aina kiinnostava kuunnella. Syvällisten mielikuvien ja selitysmallien kautta suorituksen kehittäminen mahdollistuu ja yllätysten määrä vähenee. Tapahtumien kulusta ja lopputuloksesta tulee ennakoitavaa.
HUIPPUSUORITTAJIEN VS. ALISUORITTAJIEN SELITYKSET
Huippusuorittajien ja alisuorittajien välillä on tutkitusti eroja siinä, kuinka selitysmalleja käytetään. Huippusuorittajien menestystä selittävät tekijät ovat sisäisiä, vakaita ja kontrolloitavia ja vastaavasti tappion hetkellä epäonnistumisen selittävät tekijät ovat heidän kohdallaan näille päinvastaisia. Huippusuorittajat voittavat mielestään esimerkiksi, koska he ovat taitavia, vahvoja, heillä on hyvä asenne ja työmoraali. Menestystekijät ovat sisäisiä, pysyviä, kontrolloitavia. Vastaavasti he häviävät, koska olosuhteet, välineet taikka tuomari olivat huonoja eli tappion syyt ovat ulkoisia, vaihtuvia, kontrolloimattomia.
Äärimmilleen vietynä huippusuorittajan mentaliteetti voi olla haitallinen, vaikka toimiikin loistavasti omaa itseluottamusta suojaavana ajattelutapana. Jos vastoinkäymisistä syytetään aina muita eikä analyysi ole riittävän syvällinen, on oman suorituksen kehittäminen hankalaa. Sama tilanne on silloin, jos täpäristä tuuri voitoista ottaa kunnian itselleen ilman vaaran merkkien ymmärtämistä ja kehityskohteiden löytämistä.
Alisuorittajat toimivat selitysten osalta päinvastoin. He voittavat mielestään esimerkiksi, koska valmentaja on niin hyvä, vastustajalla oli huono päivä tai pallo pomppi heille eli menestystekijät ovat ulkoisia, vaihtuvia, kontrolloimattomia. Kun alisuorittaja taas häviää, hän häviää, koska hänellä ei ole riittävästi osaamista, hänellä on huono asenne tai hän on esim. ruuminrakenteeltaan vääränlainen. Tappion syyt ovat sisäisiä, pysyviä, kontrolloimattomia. Tilanne, jossa tappion perusteille ei ole mitään tehtävissä ja ne ovat pysyviä, on aika synkkä varsinkin, kun nämä ovat vielä omalla kontolla. Kehittyminen on näin synkässä tulkinnassa hankalaa. Usein asiat eivät ole näin mustavalkoisia vaan rehellinen ja tarkka menestyksen tai tappion analyysi tuottaa näkökulman, joka on edellisten välissä.
Alla on lisää ns. vanhaa slaidituotantoa ja mukana on attribuution lisäksi myös muutamia muita nostoja urheilupsykologian tutkimuksista. Itse pidän merkittävänä huippusuorittajien taipumusta asettaa itselleen tehtäviin eli itse suoritukseen suuntautuvia tavoitteita tulostavoitteiden sijasta. Omaa suoritusta voi kontrolloida sataprosenttisesti toisin kuin lopputulosta ja suoritukseen liittyvällä tavoitteella huippusuorittaja keskittyy jälleen vahvasti omaan tekemiseen.
Lähde: Weinberg & Gould: Foundations of Sport and Excercise Psychology 2007
1. Sisäisiä menestyksen tai tappion selittäviä tekijöitä urheilussa ovat esimerkiksi:
- taito,
- älykkyys,
- voitontahto,
- fyysinen suorituskyky,
- työmoraali,
- harjoittelu,
- laiskuus,
- strategia tai pelitapa,
- osaamisen puute,
- kokemattomuus, jne.
Ulkoisia selittäviä tekijöitä voivat olla mm.
- tuuri,
- olosuhteet,
- valmentaja,
- tuomari
- vastustaja
- säännöt
- fanien kannustus,
- välineet
- muut ympäristötekijät
- joukkuelajeissa yksilön näkökulmasta
- valmentaja
- joukkuetoverit
- pelitapa
- liiga
2. Pysyviä selitysmalleja ovat esimerkiksi
- taito,
- kokemus,
- pelisilmä ja
- monet pysyvät fyysiset ominaisuudet kuten ruumiinrakenne.
- tietyiltä osin välineet
Vaihtuvia selitysmalleja voivat olla
- voitontahto,
- asenne,
- vireystila,
- päivän kunto,
- vammat,
- tuuri,
- vastustajan,
- olosuhteet,
- terveys,
3. Kontrolloitavia selitystekijöitä ovat mm.
- asenne,
- harjoittelu,
- oma osaaminen,
- valmistautuminen,
- ainakin osittain välineet jne.
- pelitapa tai strategia
Kontrolloimattomia tekijöitä ovat mm.
- tapaturmaiset vammat,
- monet ulkoiset tekijät kuten olosuhteet,
- tuomari, vastustaja sekä
- määrätyt fyysiset ominaisuudet kuten ruumiinrakenne jne.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista