SISÄISEN JA ULKOISEN MOTIVAATION TASOT

Pelletier ym. on tehneet kiinnostavan jaottelun sisäisen ja ulkoisen motivaation tasoista. Näkökulman löysin urheilupsykan oppikirjasta (Weinberg & Gould: Foundations of Sports and Excercise Psychology), jota hyödynsin viime vuoden koulutuskeikoilla urheilun parissa. Jako ulkoiseen ja sisäiseen motivaation alkaa olla jo tuttu. Yleisesti on tiedossa, että ulkoiset motivaattorit kuten raha toimivat kannustimena heikommin kuin sisäinen innostus itse tekemiseen.

Pelletierin ym. jaottelussa kiinnostavaa oli sen yksityiskohtaisuus ja tarkkuus. Mallissa oli mainittu kahdeksan eri toimintaan sitoutumisen tasoa ja itse pidin sitä tosi toimivana. Tasot jakaantuvat siten, että alimmilla ulkoisen motivaation tasoilta päättäväisyys ja sitoutuminen omaan toimintaan on alhaista ja siirryttäessä ylemmäs sisäisen motivaation tasoille päättäväisyys ja sitoutuminen kasvavat pikku hiljaa.

Alla Pelletierin ym. motivaation kahdeksan tasoa tiivistettynä ja sen jälkeen selitettynä hiukan pidemmin.

1. Ei syytä toimintaan 
2. Toiminta, jolla tavoitellaan materiaalista palkkiota 
3. Toiminta, jolla tavoitellaan sosiaalista hyväksyntää 
4. Tekemisellä lyhyen tähtäimen hyöty itselle 
5. Tekemisellä pitkän aikavälin hyöty itselle 
6. Tekeminen antaa välitöntä mielihyvää 
7. Pitkäkestoinen luomis- tai rakennustyö antaa mielihyvää 
8. Innostuksen kohteen tutkiminen ja opiskelu 

Tässä tarkemmin ja esimerkkien kera:

Ulkoinen motivaatio (tasot 1-5) 

1.   Ensimmäinen ja alin motivaation taso on tekeminen, jolle ei ole mitään syytä. Raavimme päätämme tai potkaisemme eteen tulevaa kiveä, vailla mitään tarkoitusta. Emme ole luonnollisesti lainkaan sitoutuneet tällaiseen toimintaan. (Tiivistys: ei motivaatiota - en nauti tekemisestä)

2.   Toiseksi alin porras on toiminta, joka on välineenä johonkin ulkoiseen materiaaliseen tavoitteeseen. Yleisin esimerkki on toiminta, jota tehdään rahan tai palkkion vuoksi. (Tiivistys: ulkoinen motivaatio - minun täytyy tehdä -  en nauti tekemisestä)

3.   Tästä hiukan ylemmäs motivaation portaissa Pelletier ym. sijoittavat välineellisen toiminnan, jolla pyritään saavuttamaan muiden hyväksyntää. Tämä voi kohdistua esimerkiksi vastakkaiseen sukupuoleen tai läheisiin ihmisiin. Toiminta on jälleen väline ulkoiseen hyötyyn, mutta sosiaalinen hyväksyntä on ulkoisena palkkiona sitouttavampi kuin hyödykkeet. (ulkoinen motivaatio - minun täytyy tehdä - en nauti tekemisestä)

4.   Neljäs taso on ensimmäinen taso, jossa haluamme ja päätämme tehdä asoita itsellemme. Tekeminen ei ole meille mielekestä, mutta toiminnalla on välittömiä hyödyllisiä seurauksia. Esimerkiksi juoksulenkin jälkeen saamme paremmin nukuttua ja ruokahalu kohoaa, mutta emme pidä itse juoksemisesta. Neljäs taso on siis itselle hyödyllinen toiminta. (ulkoinen motivaatio - minä haluan tehdä - en nauti tekemisestä)

5.   Päättäväisyys ja sitoutuminen toimintaan kasvaa seuraavalla tasolla, jossa pitkäkestoisen toiminnan lopputulos on meille hyödyllinen. Monivuotiset terveelliset elämäntavat ja esim. painon pudotus saavat aikaan terveydellemme edullisen lopputuloksen. Edelleenkään emme nauti porkkanoiden syömisestä, laihduttamisesta tai liikunnasta itsestään. (ulkoinen motivaatio - minä haluan tehdä -  en nauti tekemisestä)

Sisäinen motivaatio (tasot 6-8)

6.   Kuudes motivaation taso on ensimmäinen sisäisen motivaation taso. Tällä tasolla nautimme ensimmäisen kerran itse tekemisestä. Tekeminen antaa välitöntä mielihyvää, iloa, jännitystä, riemua tai nautintoa. Kuudes taso sisältää kaikenlaisen stimulaation kuten pelaamisen jännityksen ja suorituksen onnistumisen tunteen urheilussa. Urheilun ulkopuolella tämä taso voi olla esim. soittamisen tai käsityön tekemisen antama välitön nautinto. (sisäinen motivaatio - haluan tehdä - nautin onnistuneesta tekemisestä itsestään)

7.   Voittamisen tunne tai muu välitön mielihyvä ei kuitenkaan ole korkein sisäisen stimulaation taso, vaikka usein näin luullaankin. Seuraavalla tasolla on mielihyvä, jota saadaan vaikkapa oman suorituksen rakentamisesta tai muusta omasta pitkäkestoisesta luovasta toiminnasta. Tälläistä voi urheilun ulkopuolella olla esimerkiksi oman käden työn vieminen kokonaiseksi luomukseksi tai vaikka kokonaisen musiikkikappaleen säveltäminen. Tällä motivaation tasolla saadaan sisäistä tyydytystä, vaikka jokainen yksittäinen suoritus ei päätyisi onnistumiseen. Urheilussa tälle tasolle kuuluu keskeisesti oman suorituksen ja uran rakentaminen. (sisäinen motivaatio - haluan tehdä - nautin tekemisestä, vaikka en aina onnistuisi)

8.   Pelletierin ym. mukaan korkein motivaation taso on oman innostuksen kohteen tutkiminen itsessään. He näkevät tietämyksen ja osaamisen keräämisen itsessään sitouttavan toimintaan vahvimmin ja antavan toimintaa suurimman mahdollisen määrän päättäväisyyttä ja sitoutumista. Tähän sisältyy oman tekemisen lisäksi nauttiminen muiden tekemisestä oman innostuksen tai kiinnostuksen parissa. (sisäinen motivaatio - haluan tehdä - nautin tekemisestä lähes aina- nautin muiden tekemisestä ja sen katsomisesta)

Itse olen nähnyt tämän käytännössä vahvasti huippu-urheilussa. Erityisesti olen nähnyt viimeisen kolmen sisäisen motivaation portaiden eron pitkäkestoisessa sitoutumisessa omaan tekemiseen ja urheilu-uran viemisessä aivan piikkiin asti. Lyhyt kestoinen, välitön mielihyvä ja esim. voittamisen fiilis  on vahvoja motivaattoreita. Ne voi viedä pitkälle, mutta oman kokemuksen mukaan aivan huipulle menevät ne, jotka ovat olleet aikaisessa vaiheessa valmiita opiskelemaan omaa ja muiden suoritusta sekä lajia ylipäätään. Näillä lajin opiskeluun suuntautuneilla pelikavereilla on ollut myös kaikkein tasaisin, rauhallisin ja päättäväisin suhtautuminen omaan tekemiseen. Onnistumisen tai voittamisen välitön mielihyvä on rauhattomampi motivaattori. Ulkoisilla motivaattoreilla aikaisessa vaiheessa liikkuvilla ennuste taas on selkeästi heikompi.

Ihannetilanne on luonnollisesti kuitenkin se, että valittu tekeminen antaa motivaatiota kaikilla em. tasoilla.

Tähän ihannetilanteeseen kannattaa pyrkiä ja motivaation tasojen keskinäisiä ristiriitoja kannattaa tarkastella urheilijan uraa kehitettäessä. Itse tekeminen voi olla mukavaa, mutta sille ei voi uhrata ylettömästi aikaa, jollei siitä saa taloudellista hyötyä tai jos sen ylläpitäminen maksaa ylettömästi. Urheileminen voi olla jännittävää ja riemukasta, mutta kannattaa olla hereillä, jos se jostain syystä aiheuttaa jatkuvasti fyysistä kipua, vammoja tai loukkaantumisia. Ristiriitoja voi olla monenlaisia. 

Optimiolosuhteissa oleva, tasapainoisesti omaan urheiluun suhtautuva huippu-urheilija saattaa päästä nauttimaan tilanteesta, jossa urheilemisesta saadaan:

• taloudellista hyötyä, 
• sosiaalista arvostusta, 
• lyhyen ja pitkän aikavälin terveys- ym. hyötyjä, 
• välitöntä mielihyvää, 
• tyydytystä oman suorituksen rakentamisesta 
• sekä muiden suoritusten ja oman lajin opiskelun riemua.

Tähän kannattaa varmastikin pyrkiä.