MAALIVAHTIPELIÄ - JPY:N ARTIKKELI 3

Kirjoitin 2009 Jalkapallon pelaajayhdistyksen Players -lehteen kolme artikkelia maalivahtipelin tarkastelusta ja kehittämisestä. Tässä artikkeleista kolmas.

Jatkuva valmius - 

Maalivahdin pelaamisen kulmakivi

Tähän artikkeliin nostimme Juholan Markuksen kanssa tarkasteltavaksi yhden maalivahdin keskeisimmistä tehtävistä. Me ex- maalivahdit halusimme erityisesti kiinnittää huomiota ja herättää keskustelua maalivahdin valmiudesta. Valmius on maalivahdin pallotonta pelaamista ja ajallisesti se on ottelussa maalivahdin työskentelyn ylivoimaisesti suurin osa-alue. Maalivahdin valmiudella on suora yhteys maalivahdin muiden suoritusten onnistumiseen, sillä huippuvenytysten, vaivattomien perustorjuntojen ym. suoritusten taustalta löytyy poikkeuksetta laadukas valmius edeltävissä tilanteissa.

Valmius on tärkeä lähtökohta tarkastelulle myös siksi, että se on ottelussa yksi harvoista osa-alueista, joka on 100 %:sti maalivahdin omassa kontrollissa. Lähes kaikki muut maalivahdin tehtävät ovat riippuvaisia ottelun tapahtumista ja kenttäpelaajien tekemisistä. Toistamalla oma valmius laadukkaana saadaan hyvät lähtökohdat onnistuneen suorituksen muille osa-alueille kerta toisensa jälkeen. Huippuvahtien valmius on myös helppo matkittava jo aivan pikkujunnuille, toisin kuin heittäytymiset ylänurkkiin.

Millaista maalivahdin valmius on?

Valmiudella voidaan tarkoittaa liikkumisen, jalkatyön, sijoittumisen sekä varsinaisten valmius- ja torjunta-asennon yhteispeliä. Jokaisella on näihin oma tyylinsä, mutta joitakin peruslinjoja on löydettävissä. Eroja löytyy mm. valmiusasennon leveydestä ja syvyydestä, asennon etupainoisuudesta, jalkatyössä olevien askelten määrässä, käsien paikassa, sijoittumisessa jne. Erilaisilla valmiustyyleillä suora yhteys siihen, minkä tyyppiset vahvuudet ja heikkoudet maalivahdille muodostuu, millaisia torjuntoja hän tekee ja miten hän pelaa pelin eri tilanteet. Valmius muuntuu jatkuvasti riippuen siitä, miten ja missä vastustajan hyökkäys etenee.

Ensimmäinen ja keskeisin elementti valmiudessa on kuitenkin aina eläytyminen peliin ja palava halu torjua kaikki pallot. Ilman pelitapahtumiin heittäytymistä ja niihin jatkuvaa reagointia muu keskustelu aiheesta on tyhjänpäiväistä. Vaikka peliin tempaudutaan mukaan, on silti tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla tai missä asennossa maalivahti pelitapahtumien edetessä liikkuu. 

Meillä Suomessa on viime vuosina ollut erinomaiset mahdollisuudet laadukkaan maalivahtipelin seuraamiseen sekä miesten että naisten puolella. Maajoukkuevahtimme ovat maailman kärkeä ja liiga on pullollaan hyviä vahteja. Esim. tamperelaisia junnuja on hemmoteltu kuvassa olevan Kavenin Mikon hienolla maalivahtipelillä jo yhdeksän kauden ajan. Toivottavasti Mikon laadukasta valmiutta nähdään Tampereella jatkossakin.

Maalivahdin valmius on aina etupainoista

Ylivoimaisesti keskeisin elementti maalivahdin valmiudessa on maalivahdin työn vaatima etupainoisuus. Ottelussa kaikki tapahtumat ovat maalivahdin edessä. Pysäytettävä pallo tulee edestä ja myös mahdollinen ulostulo tai peittäminen vaatii eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Maalivahdin tulee kyetä pitkiäkin aikoja liikkumaan ja vaihtamaan suuntaa jatkuva etutaivutus ja etupaino rennosti säilyttäen.

Takapainoisuus on maalivahdin vihollinen numero yksi, ja tästä syystä kovin pystyssä pelaavia maalivahteja on vähän. Esimerkiksi taaksepäin kaatuminen lähitorjunnoissa, usein toistuvat jalkatorjunnat tai heittäytymisten suuntautuminen takaviistoon voivat olla merkkejä huonosta etupainosta. Myös korostuneesti päkiöillä (tai varpaillaan) liikkuminen usein aiheuttaa kriittisellä hetkellä painon putoamisen koko jalkaterälle alas ja taaksepäin. Lähes järjestäen huippuvahtien liikkumisessa etupainoisuuden elementit ovat erityisen korostuneita koko ottelun ajan.

Fyysisesti etupainon säilyttäminen liikkeessä vaatii vahvaa keskivartaloa sekä keskivartalon tarkkaa hallintaa. Keskeisessä roolissa ovat myös erityisesti pakaralihakset, joiden avulla kannatellaan päätä ja ylävartaloa etutaivutuksessa.

Maalivahti laskee valmiudessa painopistettään alas joustamalla polvista

Toinen keskeinen elementti valmiudessa on jalkojen toiminta ja jalkatyö. Tämä liittyy saumattomasti edelliseen etupainoon, sillä ilman tukevaa asentoa etutaivutuksen säilyttäminen liikkeessä käy mahdottomaksi. Päkiöille tai varpaille ”nousun” sijasta maalivahdin jalkatyössä on tyypillistä vahva jousto polvista alaspäin. Kyky liikkua rennosti ja räjähtävästi painopiste alhaalla polvista joustamalla yhdistää liki pitäen kaikkia eri pallopelien huippuja.

Joustamalla voimakkaasti alas ja säilyttämällä painopisteeltään matalan asennon maalivahti takaa itselleen muutamia seikkoja. Se antaa vahvan tasapainon sekä suunnanmuutoksille että perustorjunnoille. Tästä tasapainoisesta asennosta kädet on helppo viedä perustorjunnoissa tarkasti ja vahvasti pallolle kaikkialla vartalon ja jalkojen ympärillä. Etuna on myös se, että tämän matalan asennon avulla jaloissa säilytetään koko valmiuden ajan paljon ladattua energiaa, joka voidaan milloin tahansa purkaa viiveettä räjähtävänä liikkeenä tai heittäytymisenä ilman ns. esikevennystä.

Maalivahdin valmiutta voisi verrata pelin intensiivisissä vaiheissa vaikkapa koripallon puolustavan takamiehen liikkumiseen 1v1 tilanteessa. Varsinaisissa torjuntatilanteissa ja etenkin vapareissa huippumaalivahdin asento saattaa ajoittain muistuttaa jopa tenniksen syötön tai lentopallon takakenttäpelaajaan iskulyönnin vastaanottoa.

Jatkuva valmius jo oman joukkueen ollessa pallollisena

Maalivahdin valmius pelissä on pitkäkestoista ja jatkuvaa. Se alkaa jo oman joukkueen ollessa pallollisena ja jatkuu koko vastustajan hyökkäyksen ajan tehostuen pallon tullessa lähemmäs maalia. Ottelussa, toisin kuin laukausharjoituksessa, maalivahti ei tiedä mihin hänen tulee seuraavaksi liikkua eikä hän tiedä milloin tai mistä laukaus tulee. Pelitilanteen vaatiman valmiuden pitkäkestoisuus ja ennakoimattomuus kannattaa ottaa huomioon harjoittelussa ja pyrkiä kehittämään valmiutta, joka toimii ennen kaikkea ottelussa eikä vain monotonisessa laukausharjoituksessa.

Mielikuvien jalkauttaminen harjoitteluksi ja valmistautumiseksi

On tärkeää, että mielikuvien muodostamista tuetaan, mutta se on silti haasteena pieni verrattuna laadukkaiden mielikuvien muokkaamiseen toimivaksi harjoitteluksi. Ideoiden ja näkökulmien jalkauttaminen toimivaksi käytännön työksi on aina mittava ja pitkäjänteisyyttä vaativa haaste liikuttiinpa sitten yksilö-, seura- tai kansallisella tasolla. Painottamalla pelinomaista ennakoimattomuutta ja pitempi kestoista valmiutta saadaan kuitenkin helposti lisämaustetta perinteisiin maalivahdin laukausharjoitteisiin. Erityisesti syvyyssuuntainen liikkuminen ja takaperin liikkuminen ovat alueita, jotka jäävät helposti liian vähälle huomiolle. Valmiusasennon vahvistaminen ja räjähtävä voimantuotto maalivahdille tyypillisistä asennoista voi myös antaa toimivia suuntaviivoja fyysiselle harjoittelulle.

Mielikuvia terävöittämällä ja uusia näkökulmia hakemalla saadaan parhaimmillaan mielikuvitus lentoon oman tai valmennettavan harjoittelun suunnittelussa. Kaikki nämä mielikuvat odottavat kerääjäänsä jokaisessa katsomassamme ottelussa. Työn iloa laadukkaitten suomalaisten maalivahtimielikuvien kokoamiseen ja niiden jalkauttamiseen harjoittelussa!!  

MAALIVAHTIPELIÄ - JPY:N ARTIKKELI 2

Kirjoitin 2009 Jalkapallon pelaajayhdistyksen Players -lehteen kolme artikkelia maalivahtipelin tarkastelusta ja kehittämisestä. Tässä artikkeleista toinen.

Mielikuvia maalivahdin tehtävistä ottelussa

Players lehden toimituksessa oli tehty tiukka linjanveto ja edelliseen artikkeliini oli lisätty ”Teuvo opastaa”- varoitusmerkintä. Ikävä kyllä mitään huumoripläjäystä ei nytkään ole tiedossa. Opastavasta sävystä voisin siirtää ainakin hivenen vastuuta myös artikkelien suuntaviivoista vastaavan Juholan Markuksen suuntaan. Sisälläni asuva humoristi jätetään nytkin odottamaan vuoroaan. 

Tässä artikkelissa tarkoituksenani olisi pohtia hiukan maalivahtipelaamisen kiemuroita ja peruslähtökohdaksi nousee taas ottelu ja tällä kertaa maalivahdin toiminta siinä. Päällisin puolin taitavan maalivahdin määritteleminen vaikuttaa kovin simppeliltä, sillä perinteisen näkökulman mukaan paras maalivahti on se, joka ei päästä yhtään palloa selkänsä taakse. Tässä lähtökohdassa on kuitenkin pulmia taidon oppimisen tai opettamisen näkökulmasta, sillä epämääräisen negaation kautta se kertoo meille ainoastaan, mitä maalivahti ei saa tehdä ja minne pallo ei saa päätyä. Tilanne olisi sama, jos koripalloilijalle annettaisiin ohjeeksi, että pallo ei saa mennä ohi korista.

Jäsentämällä maalivahdin suoritusta ottelussa positiivisemmin ja tarkemmin saadaan huomattavasti paremmat lähtökohdat maalivahdin taitojen kehittämiselle. Taitava maalivahti on siis sellainen, joka suorittaa laadukkaasti ja tasaisesti kaikki ottelussa vastaan tulevat tehtävät. Itse olen löytänyt ottelusta ainakin seuraavanlaisia maalivahdin tehtäviä tai suorituksen vaiheita:

• Valmius läpisyöttöön
• Valmius keskitykseen
• Valmius torjuntaan
• Keskitysten, syöttöjen, irtopallojen ym. katkot ja päätöksenteko näihin
• Peittäminen ja 1v1 pelaaminen
• Torjunnat
• Ohjaaminen ja kommunikaatio
• Avaukset ja jaloilla pelaaminen
• Pelattavaksi hakeutuminen
• Erikoistilanteet
• Lepo

Suorituksen pilkkominen pienempiin osiin on tyypillinen tapa tarkastella ja kehittää monenlaista osaamista. Oman jäsennykseni taustalla on ollut pyrkimys aktivoida valmentajia sekä pelaajia muodostamaan oma käsityksensä maalivahdin tehtävistä aiempaa monipuolisemmin ja herättää aiheesta keskustelua. Maalivahti tekee ottelussa valtavan paljon muutakin kuin vain torjuu ja avaa palloja. Esittämäni tyyppisellä suorituksen jäsennyksellä voi katsoa olevan esimerkiksi seuraavanlaisia vahvuuksia:

-       Maalivahdin pelistä muodostuu ehjä kokonaisuus, jossa suoritetaan laadukkaasti jotakin em. tehtävistä ottelun jokaiselle hetkellä. Tätä kautta saadaan muodostettua peliin jatkuvuutta ja mielekästä flow-tunnetta, jossa ajatukset ovat täysin tässä hetkessä ja kyseisessä tehtävässä eivätkä ne karkaa esimerkiksi katsomossa olevaan tyttöystävään, edelliseen/seuraavaan torjuntaan tai ottelun lopputulokseen.

-       Tehtävien vaihtumisen konkretisointi ja pelin kulun kuvaukset auttavat jäsentämään ottelun tapahtumia ja kehittämään nuoren pelaajan pelikäsitystä. Ottelun vaiheiden ja maalivahdin tehtävien järjestykselle löytyy säännönmukaisuutta ja opitaan tunnistamaan pelin toistuvia tapahtumaketjuja.

-       Purkamalla suoritus palasiksi voidaan maalivahdille suunnitella henkilökohtaisesti toimivia, yksityiskohtaisia strategioita ja toimintatapoja ottelun eri vaiheisiin.

-       Vaikka maalivahti ei olisi tehnyt ottelussa yhtään torjuntaa, voidaan jäsennyksen avulla aina arvioida ja antaa laadukasta palautetta suorituksen muista osa-alueista. Näin päästään mustavalkoisesta maalitilanteiden kautta lähestymisestä kokonaisvaltaisempaan suorituksen tarkasteluun ja palautteen antoon. Palaute ja itsearvio voidaan myös tehdä samoina toistuvien teemojen kautta.

-       Suorituksen jäsennys ja tuntemus antavat pelinomaisia ideoita taktiikan, tekniikan ja fysiikan harjoitteluun ja suuntavat niitä erityisesti oman tai valmennettavan suorituksen kannalta keskeisille osa-alueille.

-       Organisaatioiden tasolla päästään suorituksen syvällisen ymmärtämisen kautta luomaan maalivahdin toimintaa edistäviä pelejä, leikkejä, harjoitteita ja harjoitteluympäristöjä eri-ikäisille ja -tasoisille maalivahdeille.

-       Valmiuden tarkastelulle ja korostamiselle on monia mielenkiintoisia perusteluja, joista enemmän seuraavassa artikkelissa. Perusajatuksena se, että maalivahdin laadukas valmius on eri asia kuin passiivinen ”odottelu”. Valmiuden laatua tulee tarkastella ja kehittää.

-       Suorittaako maalivahti kyseisellä hetkellä oikeaa tehtävää? Jäsentelyn kautta löydetään kullekkin pelin vaiheelle oikeat tehtävät. Onko nyt esimerkiksi oikea aika ohjata omaa hyökkäystä vai tulisiko sen sijaan valmistautua jo mahdolliseen läpisyöttöön? jne...

-       Suoraviivaisen voittamisen, häviämisen tai päästettyjen maalien tarkastelu on pitemmän päälle kovin yksiulotteista ja tylsää. Pelin jakaminen pieniin osiin auttaa muovaamaan entistä mielekkäämpää ja laadukkaampaa kuvaa jalkapallo-ottelusta. Sen kautta opimme nauttimaan maalivahtipelaamisen ja pelin pienimmistäkin hienouksista.

-       Purkamalla suoritus palasiksi saadaan yksityiskohtainen kuva omasta suorituksesta ja tavoitteesta eli huippusuorituksesta, johon pyritään. Suorituksen tuntemus toimii siis karttana, jonka avulla suunnistetaan omalta lähtötasolta kohti huippusuoritusta.

Maalivahtipelaamisen tarkan jäsentämisen ja yksittäisten osa-alueiden analyyttisen tarkastelun ylivoimaisesti suurin heikkous on sen potentiaalinen jäykkyys ja teoreettisuus työkaluna. Tästä syystä korostaisinkin tarvetta muodostaa itselle sopiva oma jäsennys tai näkökulma, joka kuvaa omaa suhdetta pelaamiseen tai valmentamiseen. Olen tietysti kovin tietoinen oman näkökulmani teoreettisuudesta, mutta mihinkäs kissa raidoistaan pääsee. Aikoinaan jo Puolustusvoimien Urheilukoulussa jalkapalloilijoiden valmentaja Pentti Musakka lätkäisi minulle filosofi- lempinimen. Varoitusmerkintää kaivattiin siis jo silloin, ja eiköhän tämänkin artikkelin varoitusmerkintänä voisi yhtä hyvin olla vaikka ”Teuvo filosofoi”.

Toinen tämän tyyppisen jäsentelyn heikkous on sen sanallinen muoto, joka tavoittaa pelin tapahtumat kovin rajallisesti. Sanallinen muoto ei ole kuin hivenen numeroita tarkempi tapa ilmaista kentän tapahtumia. Sanallisen ilmaisun rajallisuudesta on mielenkiintoista tutkimustietoa esimerkiksi kasvojen tunnistamisprosessin osalta. Ihmisellä on hämmästyttävä kyky tunnistaa, erotella ja muistaa suunnattomalla nopeudella valtava määrä ihmiskasvoja niiden mittasuhteiden ja piirteiden perusteella. Tieteellisissä tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että tämä erottelukyky saattaa häiriintyä, jos tunnistettavia kasvoja pyritään prosessin aikana kuvailemaan sanallisesti. Sanallisen kuvauksen kautta tunnistusprosessi siirtyy aivojen kielelliselle alueelle, joka on huomattavasti hitaampi ja kömpelömpi, eikä tunnistus enää onnistukkaan yhtä tarkasti ja nopeasti.

Jalkapalloon tällä on potentiaalisesti mielenkiintoisia yhtymäkohtia. Tutkimuksissa on todettu, että ainakin shakin suurmestari Susan Polgar käyttää tätä äärimmäisen nopeaa ja tehokasta kasvojen tunnistusaluetta myös shakkilaudalla toistuvien tilanteiden tunnistamiseen. Maalaisjärjellä ajateltuna jalkapallon kaltaisessa nopeassa pelissä tämän tyyppisten ”pattern recignition”- taitojen kehittyminen on äärimmäisen tärkeätä. Itse uskoisin, että huippu-urheilijoiden aivoista opitaan aikanaan tunnistamaan aivan vastaavanlaisia äärimmäisen kehittyneitä ”toistuvien mallien ja kuvioiden tunnistusprosesseja”, jotka eivät toimi aivojen sanallisella tasolla.

Seurauksena edellisestä ajatuksesta on tietysti se, että sanalliset jäsennykset näyttäytyvät kömpelöinä ja niiden toimivuus tässä yhteydessä täytyy asettaa ainakin osittain kyseenalaiseksi. Parhaiten toimiva virike ja opetusmateriaali nuorelle pelaajalle onkin elävä tilanne tai ainakin liikkuva kuva. Tämän pohjalta oman videomateriaalin kerääminen alkaa olla jo hyvällä mallilla ja olen saanut kasaan maalivahtipelaamisen eri osa-alueista ja  perustehtävistä mukavan määrän videoclippejä, joissa tulee esiin erilaisia tyylejä, pelitapoja ja strategioita. Ensimmäiset käytännön kokeilut videon käytöstä maalivahtipelaamisen osa-alueiden jäsennyksessä ovat junnujen kanssa takana, ja aika näyttää minkälaiseksi tämän tyyppinen videotyökalu voisi rajallisilla resursseilla muodostua ja onko sen käyttö alkuunkaan mielekästä.  

Missä määrin tälläisillä työkaluilla voitaisiin tehostaa maalivahdin taitojen oppimista tai opettamista? Kuinka avointa ottelun katsominen ja omaksuminen tulisi pelaajalle olla tai kuinka aktiivisesti sitä tulisi ohjata valmiilla jäsennyksillä? Oma pelaaminen ja matsien katsominen kokonaisvaltaisen ja aktiivisen futiskulttuurin ympäröimänä lienevät kuitenkin edelleen ne kaikkein tehokkaimmat menetelmät kehittää myös maalivahtipelaamisen tuntemusta. Tälläiseen kokonaisvaltaiseen kulttuurin ja yhteisöllisyyden kehittämiseen tuleekin pyrkiä kaikin keinoin, ja toivottavasti omat näkökulmatkin voisivat omalta osaltaan olla tätä tavoitetta edistämässä ainakin tamperelaisen maalivahtikulttuurin tasolla.

Em. kaltaisten menetelmien tai jäsennyksien tavoitteena on luonnollisesti tukea juuri aivojen salamannopeiden tunnistus- ja päätöksentekoprosessien kehittymistä eikä tuottaa onttoa retoriikkaa tai jäsennysten mekaanista toistoa. Uskoisin, että avaintekijäksi nousee se, kykeneekö luodut oppimisen olosuhteet sekä tarjotut näkökulmat aidosti inspiroimaan pelaajaa tai valmentajaa. Päinvastainenkin lopputulos on mahdollinen, jos tarjolla on valmiiksi pureskeltuja ideoita tai rajoittavia ja ahtaita näkökulmia. Keskeistä on, että jokainen innostuu luomaan oman, itseään inspiroivan näkökulman jalkapallon eri osa-alueista, sillä vain rakentamalla oman näkökulmansa voi taata itselleen hanskan lailla sopivan lopputuloksen. Oppimisen ohjaajan rooliksi nousee tämän hanskan räätälöinti yhdessä oppijan kanssa hänen jatkuvasti muuttuvia tarpeitaan mukaillen.

Työn iloa futismielikuvien luontiin ja niiden jalkauttamiseen laadukkaampana valmistautumisena ja suorituksena!

MAALIVAHTIPELIÄ - JPY:N ARTIKKELI 1

Kirjoitin 2009 Jalkapallon pelaajayhdistyksen Players -lehteen kolme artikkelia maalivahtipelin tarkastelusta ja kehittämisestä. Tässä artikkeleista ensimmäinen.

                                  Lähtökohtana pelin katsominen

Jalkapallo-ottelua voi katsoa monella eri tavalla. Ensikertalainenkin katsomossa ymmärtää voittamisen kiehtovuuden, mutta harjaantunut silmä tavoittaa kentällä nautittavia hienouksia silloinkin, kun kentän tapahtumat vaikuttavat päällisin puolin tylsiltä. Myös jalkapallon kohdalla kauneus on mitä suurimmassa määrin katsojan silmässä.  

Katsojan silmän lisäksi myös nuoren pelaajan ja nuoren valmentajan silmä vaatii harjaantumista. Itsekkin olisin mieluusti pelannut omalla urallani enemmän, mutta päädyin katsomaan peliä sivusta suhteellisen paljon penkkikomennusten ja loukkaantumisten ansiosta. Urani loppupuolelle eteeni tuli Heartsissa erityisen pitkä penkkikomennus Craig Gordonin (tällä hetkellä Sunderland) lyödessä itsensä kerta heitolla läpi kansainväliselle huipulle. Tuolloin vasta 19- vuotiaan Craigyn taloudellisen eleetön tekniikka ja kokonaisuutena vaivaton suoritus alkoi vaatia lähempää tarkastelua.

Iän myötä malttia oman suorituksen purkamiseen oli alkanut hieman kertyä, joten tällä kertaa onnistuin ottamaan vastaan tarjotun mahdollisuuden oman silmäni harjaannuttamiseen. Penkkikomennus tuntui loputtoman pitkältä ja karheiden penkkien jäljiltä tikkuja tuntuu välillä vieläkin löytyvän takalistosta. Tavallaan olen silti kiitollinen tuosta jaksosta urallani. Silmäni avautuivat maalivahtipelaamisen hienouksille entistä syvemmin. Kun lisäksi joukkuepelaamisen kiemuroita avattiin analyyttisen valmennusjohdon videopalavereissa parikin kertaa viikossa, voi jälkikäteen sanoa, että oma näkökulmani peliin muuttui kerta heitolla.

              Suorituksista omaksuttu kuva oppimisen taustalla

Pelistä omaksuttu kuva on aivan keskeinen lähtökohta oman suorituksen muodostumiselle. Omaksumamme yksityiskohtainen ja laadukas kuva pelistä ja suorituksista tarjoaa meille lähes rajattomat mahdollisuudet kehittää itseämme pelaajana tai valmentajana. Toisaalta epämääräinen ja jäsentymätön mielikuva voi rajoittaa tätä kehitystä tai jopa pysäyttää sen alkutekijöihinsä. Harjoitteluinnon lisäksi nuori pelaaja ja valmentaja tarvitsevat myös intoa pelin katsomiseen ja opiskeluun.

Ottelusta omaksutun kuvan muodostuminen onkin sitten jo monimutkaisempi juttu eikä se muodostu vain katsomalla jalkapalloa. Kuvaa pelistä muokkaavat myös media, kommentaattorit, valmentajat, isät, äidit, sisarukset, pelikaverit ja jopa videopelit. Sanalla sanoen sitä on muodostamassa koko ympäröivä kulttuuri. Tämän sain itse huomata kun oma esikoinen kavereineen ihmettelivät aidosti hämmästyneenä pleikkarista tuttujen saksipotkujen puutetta televisio-ottelussa. Ympärillämme olevat ideat ja ajatukset pelistä luovat meille yhteisen tavan jäsentää ottelua ja keskustella näkemästämme.  

Opimme monin eri tavoin ja nykyisenä kasvatustieteen opiskelijana erilaiset oppimisprosessit luonnollisesti kiinnostavat itseäni kovasti. Yritys ja erehdyskin voi olla toimiva tapa, mutta matkiminen on usein taloudellisempaa. Varsinkaan alkuvaiheessa pyörää ei kannata keksiä uudelleen, vaikka tavoitteena onkin aikanaan luoda omannäköinen versio vastaan tulleista erityyppisistä huippusuorituksista. Laadukas matkiminen tulee mahdolliseksi vain tuhansien ja tuhansien tuntien katsomisen kautta.

Pelaaja ja valmentaja katsovat peliä eri tavoin ja käyttävät mallisuoritusta eri tarkoituksiin. Valmentajalle on tärkeää osata ainakin jossain määrin analyyttisesti jäsennellä ja vertailla erilaisia suorituksia sekä kommunikoida näkemäänsä sanallisesti. Tämä auttaa valmentajaa suorituksen arvioinnissa, palautteen antamisessa ja suorituksen kehittämisessä kokonaisuudessaan. Nuorelta pelaajalta taas ei voi vielä vaatia oman suorituksen jäsentämistä, vaikka se onkin tavoitteena iän karttuessa. Lapsille ja nuorille pelin katsominen on yhtä keskeistä, mutta heille peli toimii intuitiivisen matkimisen kohteena.

Tuttu mainoslause kehuu futiksen olevan parasta paikan päällä. Tämä pitää paikkansa, sillä vain livenä voimme seurata oman pelipaikan pelaajan suoritusta myös pallottomana. Selkeä kuva ja jäsennys juuri oman pelipaikan huippusuorituksista auttaa harjoittelemaan taitoja, joita juuri minä tarvitsen ottelun aikana. Tarvittavat taidot vaihtelevat suuresti pelipaikasta riippuen ja kaikkia kevätjuhlaliikkeitä ei tarvitse osata.   

Katsomalla toisten suoritusta opimme aktiivisesti neurologisella tasolla. Viime aikaiset tutkimukset osoittavat, että katsoessamme toisten toimintaa aivoissamme aktivoituvat ja vahvistuvat täsmälleen samat alueet ja hermoradat kuin oman toimintamme aikana. Aivojen kannalta pelin katsominen on lähes yhtä tehokasta harjoittelua kuin oma suorituksemme.

Oma näppituntuma pelivuosiltani onkin, että korkeimalle yltäneet pelaajat ja valmentajat olivat useimmiten myös innokkaita ja varsinkin tehokkaita jalkapallon katselijoita. Craig Gordon oli tästä malliesimerkki. Craigyn isä oli ex-maalivahti ja hänen avustuksellaan kotiläksyt oli tehty huolella. Osana kotiläksyä oli ollut luonnollisesti Niemen Antin huippusuoritusten seuraaminen Antin Edinburghin vuosina. Craigyn tyylissä onkin nähtävissä suhteellisen paljon Anttia vaikka monella tavoin he ovatkin hyvin erilaisia maalivahteja.

Ottelun tuntemus erityisen tärkeää myös nuorten harrastustoiminnassa

Ammattilaisen kohdalla harjoittelu periaatteessa tähtää vain ja ainoastaan otteluun ja sen lopputulokseen. Nuorten harrastustoiminnassa sitä vastoin harjoittelulla on sellaisenaan paljon arvoa. Otteluanalyysi on keskeinen työkalu ammattimaisessa lähestymistavassa, mutta väitän, että ottelutapahtumien tuntemuksella on jopa suurempi merkitys nimenomaan nuorten harrastustoiminnassa.

Ilman yksityiskohtaista mielikuvaa pelissä vaadittavista taidoista on seurauksena helposti yksiulotteinen voittamisen ja intensiteetin kautta pelaaminen ja valmentaminen. Usein tähän yhdistyy numeroita painottava lähestymistapa, joka saattaa johtaa esim. pallon hallinnan, syöttöprosentin, rasvaprosentin, sekuntien, senttien tai punttisalilla nostettujen kilojen monotoniseen tarkasteluun. Numerot eivät riittävästi kuvaa yksilön tai joukkueen suorituksen monimuotoisuutta eikä ottelussa vastaan tulevia haasteita.

Ottelun laadukas analysointi ja yksityiskohtaiset tavat jäsentää peliä ovat ammattiurheilun lisäksi keskeisiä erityisesti kun pyritään tekemään nuorten harrastustoiminnasta mielekästä. Menestys tulee ja menee, mutta taitojen oppiminen ja oman sekä joukkueen suorituksen tuunaaminen on nastaa iästä ja tasosta riippumatta. Kirvelevällä tappion hetkellä nuorten maajoukkuessa Jyrki Heliskoski esitti omaan osuvaan tyyliinsä version samasta ajatuksesta: ”Sekä voittamisella että häviämisellä on yhtäläinen kyky viedä ajatukset pois itse työn tekemisestä.”

Työn iloa ja nautinnollisia hetkiä maailman monimuotoisimman ja kiehtovimman pelin parissa sekä kentällä että kentän laidalla!